perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hauraita ja hentoja

...niitä me kaikki kai olemme? Jokainen omanlaisensa, osa rohkeita ja osa ujoja.
Suojapanssaristamme huolimatta,  molemmat laatuaan kuitenkin kuoren alla hauraita ja hentojakin.
...niin uskon ja niin luulen...


Elämän eritavalla kuluttamia ja opettamia. Emme voi olla kaikessa samalla viivalla... eikä kukaan toinen voi tietää, mitä sisällämme tunnemme- ei kaikkia pysty sanoiksi punomaankaan, eikä tarvitse.

Olemme kaikesta huolimatta  arvokkaita yksilöitä ihan jokainen, juuri tällaisena; virheinemme ja kolhuinemme- keskeneräisinä ja epätäydellisinä, virheellisyyksiä täynnä. 
Toisen ihmisen tunteminen saattaa viedä vuosia. Toisen ihmisen tietäminen saattaa onnistua jo muutamassa minuutissa. Ne ovat kuitenkin täysin eri asioita- ulkokuori voi kätkeä sisälleen niin paljon sanomattomia,  valtavan kipeitäkin asioita... mitä ihmiset ovat siis toisiaan arvostelemaan- tuntemattomia, puolituttuja?
...pelkkä ajatuskin saa surulliseksi...
***


"Kuinka voisi olla oikein
ja kunniallista,
että arvostelemme toista
oman mittapuumme mukaan.
Toista, joka on
rakennettu erilaiseksi
erilaisin avuin ja lahjoin
ja eri tehtäviin kuin
me itse!"

-Marleena Ansio-

Höyhenen hento ajatus viikonloppuusi minulta Sinulle,
Mari

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Hidas ja hiljainen






Yksi niistä aamuista, kun en olisi millään saanut silmiäni auki. Tunnin verran herätyskello torkutteli kun tiesin että tulee hidas ja rauhallinen aamu eikä mihinkään ole kiirettä.

Aamu heräilee lähes jokainen arkipäivä kanssani kun kaikki muut vielä nukkuvat. Harvemmin on edes päivänpaiste ehtinyt nousta taivaanrantaan,  kun aamukahvini valmistuu.  Arkipäivän verkkaiset aamut on parhaita, erilaisia...

Aamulla saippuoin käteni uudella tuttavuudella ja kahvin kaadoin kesäiseen kuppiin. Olen tykästynyt kumpaiseenkin- kovin tuntuu saippuan vaahto olevan riittoisaa ja pehmoista eikä kahvitilkkakaan moittinut kannattelijaansa <3 

Lempeää tiistaita,
Mari

"Jotakin meihin aina jää
siitä mikä oli
siitä mikä on mennyt.
Ei elämää voi purkaa olemattomiin.
Me olemme siinä,
unohdetussakin."
-Pia Perkiö

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Suloinen sunnuntai




Rullaan pimennysverhon ikkunan edestä. Sunnuntai saa silmät siristämään- yöllä oli talvi tullut takaisin. Tuuli rapisuttaa oksien lumikinoksia maahan ja hangilla erottuu touhukkaan kurren kiire.

Hidas ja hiljainen aamu, kodin lattioilla vastaantulijan lämmin, rakastava hymy ja olkapään hento hipaisu.  
Aamukahvi tarjoillaan muumimukista ja radiossa soi aamun viimeiset hitaat.

"Ilo läikkyy minussa,
olen pelkkiä onnellisia sanoja.
Jos olenkin vaiennut kauan
ja kantanut surua sydämessä,
kulkenut katsoen maata ja tyhjää yötä,
nyt iloni tavoittaa taivaan, murtaa muurit
ja sinä löydät minut
etsimättä."

-Pia Perkiö-

Suloista sunnuntaita,
Mari

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

puhtaan pyykin päivät




Pesukone on saanut paiskia töitä eilisestä saakka aivan yskimiseen asti. Kuivausrumpu hyrrää puhdasta pyykkiä lämmitellen ja tekstiilien pintoja silitellen. Istuin pitkän tovin silmäillen paneeliseinälle asettuneita hyllyjä ja pidin siitä mitä näin. Lattialla lepäili vanha, punottu pyykkikori, se hoivasi niin kauniisti hippoista, puhdasta, vastapestyä pyykkiä... tuo kaikki oli valtavan kaunista katseltavaa!

Pyykkien viikkaaminen saa suun maistumaan niin mansikoilta. Kahta naulakkoa vielä seinille kaipailen, kauniita rasioita, ehkä laatikoita ja purnukoita. Ne kätkisivät sisälleen ainakin kasan puisia pyykkipoikia ja mitä vielä muuta...
Ikkunalauta kaipaa pintaansa maalihunnun, kerroksen tai kaksi. Katonrajastakin irvistelee vielä värikkäät putket, jotka peittyvät parhaillaan paneelikerroksen alle. Vielä ei ole siltikään valmista...
Sauna hehkuttaa kuitenkin tänä iltana lämmittelemään, kynttilän valossa se antaa tavalliseen arkipäivään lempeän siivun jotain erityistä...

lämpöisin ajatuksin, Mari

tiistai 20. maaliskuuta 2012

keväisempää kepeää

Sitä kaipaisi jo nopeaa hyppyä pidemmälle kevääseen, pois tästä loskalätäköiden jalkoja kastelevasta ja kylmettävästä tienpinnasta. Sitä, että aurinko tunkeutuisi ihan väkisin jokaiseen huoneeseen ja hetkeä, kun hoksaa ikkunalla talven ajan värjötelleiden kukkasten taas kurottelevan onnellisempana tulevaan kesään.


Tänään oli jo hyvä alku keväisempään. Aurinko lepäili olkapäillä säteillessään luokkahuoneen ikkunoista sisään ja kotiin onnistuin pääsemään varpaitani kastelematta. Bussimatkoista olen oppinut suorastaan nauttimaan ja sieppaamaan matkan tarjoamalta puolituntiselta omien ajatusteni hetken-ei tarvitse keskittyä muuhun kun siihen mitä milloinkin mietteissä myllää... huomenna, bussin ikkunan takana vilahtavat tienpientareiden pajunkissat ovat varmasti tämänpäiväistä pörröisempiä...

 "Vaikka olet päässyt näin pitkälle, sinun on oltava valppaana."
Paulo Coelho/ Alkemisti

aurinkoa viikkoosi, Mari