vohvelit

Onnistuin tekemään vohvelitaikinaa mukaillen ihan hyvältä maistuvan taikinaversion,

 josta itse ehdin maistella vain rippeet. Kirjoitin ohjeen kuitenkin heti ylös, josko onnistuisi toisenkin kerran:

2dl riisimaitoa

3dl vichyä

1dl ohrajauhoja

1,5 dl riisijauhoja

0,5- 1dl durumvehnäjauhoja

n. ½ tl suolaa

0,5-1dl sokeria

n. 2tl leivinjauhetta

ripaus kardemummaa

n. 0,5-1 rkl fiber huskia

(vaniljasokeria)

Annoin taikinan lepäillä hetkisen ennen paistamista. Taikinasta tuli tavallista vohvelitaikinaa paksumpaa ja paistetuina hitusen sitkämpiä sydämiä.

...durumvehnän olen huomannut toimivan leivonnaisissa pienissä määrin ilman suurempia kutinoita ja allergisia oireita, joten sitä uskaltaudun silloin tällöin ruoassa ja leivässä jo käyttämään, normaali venhäjauho taas pidetään vielä tiukasti kaapin perukoilla.

Riisimaidolla (ja keijulla) leivoin päivänä eräänä myös Anun Sinkkisanko-blogista talteen kirjoittamani pikapullan. Aina niin helppo ja hyvä ohje, jota on leivottu meillä usein pitkin vuotta!

:) Mari

***

arvonta pyörähtää käyntiin ensi viikolla

***

pientä ja somaa

Yöperhosten liidellessä kohti ikkunan takaa loistavaa valoa, totean yömyöhäisellä saaneeni ehkä ihanimman hääpäivälahjan ikinä... Ei, se ei ole pieni eikä suurikaan säteilevä timantti kaulanauhassa, eikä suuren suuri kimppu lempikukkiani suklaarasian kera. Suurin ja kaunein lahja on kotini jonka seinien sisällä saan elää yhtä suurinta unelmaani todeksi. Koti, jota jatkuvasti muokataan yhteisten ja joskus- luulen- enemmän minun toiveitteni mukaisesti...

..."Hyvältä näyttää työsi jälki, rakkaani" hän totesi juuri, ja silitti selkääni ja kyllä,  hän näytti onnelliselta...

Meillä ei keskustella mitä ostetaan lahjaksi, kun 14 vuotta yhteistä matkaa on kuoppineen ja säteilevine hetkineen vietetty ja 5. hääpäivä koittaa tulevana lauantaina. Kotimme riittää, siihen on tuhlattu niin paljon yhteisiä sydämen lyöntejä, että kippistimme kuohuvan rakkaani kera yltäpäältä maalin peitossa. Varastimme siis onnentoivotukset tältä sunnuntain pimeältä illalta ja hymy suupielissä painamme kohta päämme tyynyyn.

Sen verran vielä yhteisistä unelmista, että olemme koputelleet keittiömme seinää. Joskus talon rakennuttua 40- luvulla, seinään on rakennettu jokaisessa asunnossa ruokakomero... sellainen pieni, kapeahyllyinen, eikä kovinkaan syvä. Joissakin asunnoissa tuo on tallella vieläkin, joten itse varasin naapurista jo purkuoven tuon komeron uudelleen avaamista varten. Olisipa soma pieni piilopaikka jauhopussille ja muulle viileästä pitävälle... Ei mahdoton toteuttaa, ja luulen että yhteisestä innostuksesta se jossain vaiheessa meiltä löytyykin... sitten joskus, kun on aikaa.

Tulevana viikonloppuna me vietämme myös toisia häitä. Pikkuneito toivoi tuleviin häihin korkokenkiä, joten ne hankittiin. Höyhenen kevyen, persikkaisen mekon parina hän saa liidellä onnellisena ja niin sievänä pitkin kirkon käytävää hymy huulillaan ja pikkuveikkansa askeltaa käytävällä pienessä liituraitapuvussaan, yhdessä hääparin kanssa <3

Voi, niin sieviin ja suloisiin ajatuksiin sukellan alkavaan viikkoon, toivottavasti sinä sillä voit tehdä samoin,

Mari

Onpa ihana huomata lukijoiden hiljalleen lisääntyvän. Tervetuloa!

Heinäkuun heiniä

En muista koska olisin voinut heinänuhan kanssa näin kehnosti.

Silmät vuotavat taukoamatta ja kutina on ajoittain melkein sietämätöntä. Aamulla silmät aristavat ja katse on kuin lasittunut. Siitepölytiedotteita katsellessa totesin heinän heiluvan tuulessa ihan vallattomana juuri nyt eikä pujon lisääntyvä kukinta lupaa ainakaan parannusta pihisevään olotilaan. Kotikonsteja ei tukkoisuuteen taida olla olemassa, eivätkä apteekin allergialääkkeet tunnu riittävän alkuunkaan...

Vain pari kaunista kesäpäivää on loma tarjoillut ja jälleen taivas vain synkkenee... Ikkunanraosta kantautuu siitä huolimatta lasten leikkien nauravat äänet. Minä keittelen vielä yhdet päiväkahvit.

Kuvat ovat Vammalan kuvankauniista maisemasta, missä on kuvattu elokuvaa

Postia pappi Jaakobille. Ohikulkumatkalla siellä kävelimme jonkin tovin kesälomareissun mausteena. Ihan valtavan kaunis paikka viipyä hetki tai kaksikin!

Lutuista lauantain iltaa,

Mari

"Ainut seikka, joka erottaa ihmisen siitä mitä hän
elämältään haluaa, on usein pelkästään tahto yrittää
ja uskoa sen mahdollisuuteen."

Positiivarit- Ajatusten aamiainen

Lamppu tuli kotiin

Olisin tänään jo mieluusti viritellyt valkoisia tähtiä ikkunoihin samalla kun kynttilät palavat. 

Illan hämärä koettelee ja tuntuu vallan uhkarohkealta. Eiliset Lantliv- lehtilöytöni kirpputorilta henkivät osa selvästi jo syksyn viileyttä ja tunnelmat kääntyvät osaltani kevyesti talvisiksi... Kahvihuoneen ikkunasta voin jo nähdä puuterilumen tomun, suurten lyhtyjen ja ulkotulien liekit...

... voi talvi ja joulu <3

 ...ehkä ajatukset talvesta kesän vielä kulkiessa käsikädessä kanssani tuntuvat rikollisilta, joten toisinaan on onni, että aarteenmetsästäjää onnistaa ja kirppulöytö ilahduttaa enemmän kuin osaa odottaakaan!

Tämän kermaisen herkun kävin juuri noutamassa kotimme ikkunalle iltojen hämäriä karkoittamaan ja voi kuinka valtavan soma se onkaan <3  Tähdet saavat jäädä siis vain ajatusten keinuun keinuttelemaan ja tyydyn katselemaan ikkunan takaa tihkuttavaa tomusadetta yhdessä pienen ja sievän lampun kera.

Lämpöisin ajatuksin...

Finally white

Hetki rakkaan aamuhymyn äärellä teki aamusta erityisen. Viime yönä saunan lämpö helli yönhämärään ja saatteli rauhoittavasti unikuvien ääreen. Aamulla kädet tiesivät eilisen tehneen urakkaa ja nenä poimi tuoreen maalin tuoksun. Lyhyt kahvihetki sai kylpeä kilpaa aamun aran auringonsäteen kanssa ja vaikka valon säteet olivat heikot, seinien valkoinen heijasti valon silti triplasti aikaisempaa voimakkaammin. Mummuni kirjomat pöytäliinatkin tuntuvat ikäänkuin tulevan enemmän edukseen <3

Suloista tulevaa sunnuntaita!

Välähdyksiä viikon varrelta

Pilvet eivät tahdo nyt tietää mitä tekisivät; vihmovat vettä epävakaisesti ja hetkessä heläyttääkin aurinkoisen hymyn. Nihkeys tarttuu iholle ja hätisyttää hyvät unet tiehensä.

Sisäinen kello tietää herätellä aamuisin aikaisin, mutta kuinka ihanaa onkaan kääntää kylkeä vielä kerran ja todeta että muutkin vielä tuhisevat...

...silloin kun ei huvita nukkua olen hakenut käsiini taas villasukantekeleet ja yritän saada niistä valmista.

Eteinen on nyt siistitty pintaremonttia varten ja lattialla odottelee 18 litraa maalia- se riittää olohuoneeseenkin ja vielä taitaa sitä jäädäkin! Pohjatyöt on tehtävä vielä tänään. Kattokruunu siirrettiin lepäilemään lattialle huomiseen ja kruunun kristallit tanssivat matolla kevyesti seinille läikähdellen silloin kun aurinko lämmittää säteillään olohuoneseen.

...hmm, mietin maltanko nukahtaa tänään laisinkaan ja pyyhinkö huomenna häkellyksen kyyneleitä kun tila on parin vuoden odotuksen jälkeen vihdoinkin hunnutettu vaaleaksi?

Aurinkoisuutta päivääsi,

Mari

***

Ajattelin kuun lopulla järjestää arvonnan, johon saavat osallistua lukijaksi liittyneet, mutta siitä sitten tuonnempana lisää :)

***

saippuaista

On onni omistaa ikioma "hovihankkija".

...Teen ihanaisen luona löytöjä aina silloin tällöin ja tänään löytyi mm. tämä ja taisinpa tehdä varauksen myös kirjoituspöydäksi passelista vanhasta pöydästä. Launtaina olisi vuoro kirpparikierroksen... kädet ihan kutiavat jo :)

Nyt kuitenkin lomailu kutsuu, joten on riennettävä!

<3 Mari

Siivouspäivä...

Maanantai heräsi sumuisena aamukahvin tuoksuun ja keikautti hetkeksi sohvan nurkkaan sisustuslehtien kaveriksi. Tunnelmien siivillä matkustaessani huomasin jälleen kerran valkoisen maalin huutelevan kutsuvasti maalikaupan hyllyiltä ;) Lähitulevaisuudessa litrat saavat tuhlaantua eteisen seinille enkä malttaisi niin millään taas pysyä housuissani... pelkkä ajatuskin saa kutittelemaan sisuksissa.

Pinnatuolit ovat viikonlopun löytöni Padasjoen markkinoilta. Neljä kappaletta tuoleja kaipasivat vain kunnon kuurauksen ja liimaukset. Maalipinta on käyttöön sopiva ja mennyt aika saa pienien kolhujen myötä tuoleissa viipyillä. Onnellisena maksoin myyjälle aarteistani kaksikymppisen ja mukaa olisin mieluusti kantanut myös kuluneet kaksi rautasänkyä...

Tuolit saavat toimia yöpöytinä ja kaksi niistä lasten huoneissa. Jotta ajatus kävisi myös toteen, siivouspäivä on vietettävä ennen sitä... sumusateen tihuttaessa ikkunan takana, tämä päivä lienee juuri sopiva kodin nurkkien kuuraamiselle?

Iloa päivääsi,

Mari

***positiivareiden aarteistosta***

"Käteni ovat pienet.

Älkää odottako minulta täydellisyyttä,

kun sijaan vuoteeni, piirrän kuvan,

kokoan palapeliä tai heitän palloa.

Minun silmäni eivät ole nähneet maailmaa

niin kuin teidän silmänne.

Antakaa minun tutkia sitä omalta tasoltani

ilman tarpeettomia rajoituksia.

Kotityöt eivät katoa minnekään,

mutta minä olen pieni vain vähän aikaa.

Olkaa hyvä ja käyttäkää aikaa

tästä ihanasta maailmasta kertomiseen.

Tunteeni ovat herkkiä.

Yrittäkää ymmärtää tarpeitani.

Kohdelkaa minua niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan.

Olen arvokas Luojan lahja.

Pitää minusta hyvää huolta,

asettakaa minut vastuuseen teoistani,

antakaa minulle suuntaviivat elämää varten

ja pitäkää minut kurissa rakkaudella.

Tarvitsen rohkaisuanne kasvaakseni,

älkää siis olko liian kriittisiä.

Yrittäkää korjata käytöstäni

ilman että arvostelette minua ihmisenä.

Antakaa minulle vapaus tehdä päätöksiä.

Sallikaa minun epäonnistua,

niin että voin oppia virheistäni.

Siten tulen olemaan valmis tekemään sellaisia päätöksiä,

joita elämä minulta aikuisena odottaa.

Älkää tehkö uudestaan minun töitä,

jotka minä olen tehnyt.

Se saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi,

että en kykene vastaamaan odotuksianne.

Tiedän, että se on vaikeaa,

mutta älkää verratko minua sisareeni tai veljeeni.

Älkää epäröikö lähteä yhdessä pois viikonlopuksi.

Lapset tarvitsevat lomaa vanhemmistaan,

aivan kuten vanhempien

täytyy joskus päästä irrottautumaan arjesta.

Tämä on myös hieno tapa osoittaa meille lapsille,

että avioliittonne on onnellinen. "

Penkkiostos

Vesirokko riehui muutaman viikon seiniemme sisällä. Kutisevia näppylöitä tipahteli pienien vartaloiden peitoksi kuin sieniä sateella ja rapsutuksien välttämiseksi oli tehtävissä harmittavan vähän...

Itseäni  alkaa veltostuttaa ja hartiatkin tuntuvat painuvan ihan lyttyyn.

 Loma odottaa ihan nurkan takana ja pitkien pitkien aamu-unien toivossa heräilen jokainen aamu vielä tämän viikon...

Viikkojen aikana ihastuin tähän penkkiin, ja lasten kera hain sen yhdessä auton perään kotimatkalle. Lapset jonottivat kassajonossa penkillä istuen ja kuplamuovia poksutellen. Toimii hyvin kylpyhuoneessa pyyhkeiden pidikkeenä ja laskutilana niin kauan kunnes löytyisi ne tilaan mieleiset naulakot ja paperitelineet. Tuota kun ei tarvitse aristella, sietää hiukan vesisadettakin pinnalleen.

...penkin viereisen oven takana lojuu tällä hetkellä kuitenkin niin monta koneellista puhdasta pyykkiä, että sen viikkaamiseen menee ainakin tunti poikineen. Pyykkivuorta ei siedä tämä täällä edes ajatella, joten tämän maanantai-illan suunnitelmat on lyöty lukkoon!

***

  

 ”Minun on ollut helppo löytää jokaisesta
päivästä jotain arvokasta. Olen luopunut
odotuksista. Huomisen ei tarvitse olla
tätä päivää parempi ollakseen minulle
hyvä päivä. Kaikkien haaveitteni
ei tarvitse käydä toteen, jotta
eläisin hyvän elämän.

En piittaa, vaikken aja tietyllä automerkillä
tai saa kaikkea mitä haluan.
En kaipaa kovin paljon. Siksi on
helppo olla kiitollinen elämästä.
Vapautin luojan siitä taakasta,
että hänen olisi pitänyt antaa minulle
kaikkea, jotta olisin onnellinen. 

Kumma kyllä olen nyt onnellisempi
kuin silloin, kun minulla oli päähänpinttymä,
että elämän piti sujua minun haluamallani tavalla.
Ihmiset kysyvät: ’Kuinka voit olla noin onnellinen?’
ihan kuin se olisi jotenkin minun ansiotani.
En ole tehnyt mitään muuta kuin päättänyt
nähdä jotain hyvää kaikissa ihmisissä ja
antaa arvoa jokaiselle päivälle, joka
edessäni vielä mahdollisesti on. Siinä ne ovat, hyvän elämän eväät.”


- Taikuri Jack

Ihanaa, kaunista kesäistä viikkoa!

<3 Mari