sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Niin kaunis on maa



Matkalla määränpäähän yllämme kaartui surumusta tähtitaivas. Se sai hengityksen pieniksi pisaroiksi ja katosi sumuna ilmaan. Maanpinnalla illanhämärässä hohti hopeinen kuura, loistaen auton valojen keilassa kuin miljoonittain lepäilevät timantit. Maa oli niin kaunis ja hiljaisen hetken rikkoi vain pienen tytön taivaalle nostettu katse: "äiti, minä löysin isomummun, se on tuolla noin, tuo kaikkein kirkkain tähti!"

Seuraavana päivänä kirkon pihamaalla puhalsi kylmääkin kylmempi tuuli, se puristi syvälle takin sisään ja nostatti huurteellaan ensimmäiset päivän kyyneleet poskien uurteisiin. Pieni käsi kädessäni puristi kättäni lujaa ja hoputti sisälle kirkon penkkiin istumaan. Surun ja pohjattoman ikävän keskellä surun murtamat lausuvat kauniit sanat, sydänkyyneleet ja kaipauksen ikävän- syvän ja voimiavievän. Ilon pilkahduksia hauraisiin hetkiin syntyi pienten lasten helähtelevästä naurusta ja viattomista kysymyksistä kyyneleistä ja surullisista sanoista. Hyvä niin, onhan luopuminen osa elämää ja todellista totta: "anna anteeksi kyyneleet nää, ne surua on ja ikävää" -Sara Jeromaa

Katsoessani aamulla kirkon kauniista ikkunasta ulos, tuntui kuin hän olisi hymyillyt sieltä jostain; ei hätää, nyt on hyvä olla... huulillani hento kaipauksen hymy.

Kristallin kaunista ja valoisaa tulevaa viikkoa meille jokaiselle <3
Mari

7 kommenttia:

  1. Niin kauniisti kirjoitat, kylmät väreet menevät pitkin selkää. Ja tuo laulu tuo väistämättä kyyneleet silmiin. Kaunista viikkoa Sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Voimia sinulle surun pusertaessa. Aika ottaa itselleen siivet, joilla on jokaisen arjenkulun jälkeen pikkuisen helpompi lennähtää uuteen alkavaan. KAipaus säilyy, vaikka suru sammuukin aikanaan. Muistoilla on kultaiset reunat, elämän kehykset.
    Siunausta yllesi♥

    VastaaPoista
  3. Kaunis teksti. Voimia. Muuta en pysty kirjoittamaan.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja valoisaa, todella <3

    VastaaPoista