Huh, pohjaton väsymys on solminut oheeni karvaan tunteen ja typerät, kirvelevät kyyneljuovat. Miksi niin suuri saavutus ei tunnukaan niin että koko olemukseni järkkyisi? Takki tyhjäksi naulaan ripustettuna en osaa nyt muuta kuin olla. En juuri syödä en juoda...
Kun jotain on niin paljon odottanut, miksi se ei tunnu miltään, missään, mitenkään? !!!
Hentoiset pölyhöyhenet liukuvat lattioilla ilmavirtojen henkäillessä ja väistelevät askeleen alla. Laatikko paperiroskia repesi lattialle ja sai jäädä siihen, potkin sivuun ja hyppään ylitse.
Pakkopysähdys tämä kai rutistuksen raskaan jälkeen ja poskien viivoilta pyyhin toistamiseen tyhjää toistavat lasihelmet. Laulujen sanoista nousee lempeitä sanoja, ne kertovat tänään aivan muuta kuin eilen...
Yritän ymmärtää, yhä uudelleen, etten itse voi päättää askeleitteni tahtia, en syvimpiä ajatuksiani, enkä edes riemuita silloin kun ajattelin niin tekeväni... istun alas ja hiljaa kuuntelen.
Huomennakin, ja sitä seuraavana. Painaudun valkoisen sohvan syliin, unohdun ja tarraudun pilven välistä loistavan auringon säteen kuiskaukseen.
Suru on ilon eteinen, lohdutti minua joskus Tinttarus. Tuon viisauden annan keinua ajatusteni tyhjän eteisen askelmalla ja ehkä avaan ilolle oven jo huomenna.
"Anna surun tulla, kun on surun aika,
sillä,
kyynelten kaivoksesta löytyvät
arvokkaimmat timantit.
Sisäänpäin itketyt kyyneleet ovat painavampia,
niissä kahlaaminen estää elämästä."
sillä,
kyynelten kaivoksesta löytyvät
arvokkaimmat timantit.
Sisäänpäin itketyt kyyneleet ovat painavampia,
niissä kahlaaminen estää elämästä."
-Maija Nyman-
***
Aika jännästi ihminen vain lopulta toimii- tuntee. En olisi koskaan uskonut sen toimivan kohdallani näin, mutta tälläkin on varmasti rakentava tarkoituksensa, mitä en oikein juuri nyt osaa ymmärtää?
Mari
Ihania ajatuksia taas löysin monesta postauksesta. Tässä kuvista nousee mieleen pysähtyneisyys. Tunne, että on hiljaista, vain hengitys äänenä.
VastaaPoista(Monessa blogissa näkyy muffinseja tai muuta "suklaista" - ehkä nyt on sellaisten aika:))
<3
Katja, juuri pysähtyminen on ollut läsnä, aivan totta!
PoistaKiitos tervehdyksestä <3
Voi, sinä suloinen♥ Pysähtynyt päivä voi olla joskus hyväätekevää ja hoitavaa. Joskus, kun on saavuttanut jonkin päämäärän, tuntuukin ympärillä vain haikea tyhjyys. Ottaa aikansa ennenkuin kaikki uusi asettuu uomiinsa. Olen viime päivinä maistellut sanaa "kevätkaiho". Se tunne, kun hetken ennen vihertymistä kaikki on vain harmaata eikä ympäriltä löydy yhtään kukkaa. Ja silti kaikki on valmiina puhkeamaan loistoonsa! Sinunkin osallesi se kukoistus on varattuna! Sille on aikansa! Se kietoo sinut pehmeään hyvään vielä. Kulje luottaen arkesi askeleita. Ilosi ovi avautuu, kunhan kuistille vierineet kyyneleet ensin kuivahtavat. Halaan sinua lämpimästi. Toivon kaikellani osallesi lempeää ja kepeää ja uskon sen koittavan. Huokaisen pienen pyynnön puolestasi...Sateen jälkeen paistaa aurinko♥ Jos haluat, voit laittaa minulle postia osoitteella mikontiina@gmail.com.
VastaaPoistaVoi hyvin♥
Kiitos Tinttarus.
PoistaSinulla on niin valtavan kaunis ja suuri sydän <3