torstai 18. heinäkuuta 2013

Hiljaisuuden hetkiä.


 



 
 
"Kun näen jotain kaunista,
katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni.
Ei kaikkea tarvitse omistaa! "
-Nuuskamuikkunen (Tove Jansson)
Helle kyyditti ystävyksiä viikonvaihteen ajan.
Hellästi heilutti merituuli hameen helmoja ja aurinko väritti ihonpintaa enemmän kuin koko kesä tähän mennessä yhteensä.
Varpaani painoin hienoisen hiekan syvyyksiin, lennätin ajatukseni meriveden siloittamalla kalliolla kohti taivaalla lipuvia pumpulihaituvia- niitä muutamia joita juuri ja juuri katseeni vangitsi. Hetkeksi halusin erkaantua muista ja halusin hetkeni, ikiomani, meren kohinassa, sen kosketuksessa kalliota ja pitkää hiekkarantaa vasten.

Ajatusten syvyydestä kumpusi tuttuja ja tuntemattomia. Tuntemattomille tuuli sai säveltää sanat ja niin paljon näitä hetkiä lisää kaipaan...
Koti hymyili hellästi asukkaidensa palatessa kotiin ja nurkat ovat puhdistuneet uuden innostuksen johdosta. Matkatuomisina kassijättiläinen kannatteli torilta löytyneet suuren suuret rosmariinit ja kahvihetkeeni herkästi väritetty kahvikuppipari- kuin koru pastellin väreineen ja siroine kuvioineen <3

...Nyt ikkunan takana näkyy jo ensimmäisiä merkkejä lähestyvästä syksystä; pieniä omenoita, harvakseltaan, aikaisessa aamussa hengityksen ilmaan luoma huuru... Syksyhämärä saapuu hiipien ja olohuoneemme on kuorrutettu pienillä tuikkivilla kynttilöillä <3

Suloisuutta sinulle,
Mari





 


2 kommenttia: